Veli-Matti Puumala Kuva Sanni PuumalaTinkimättömyys taiteilijana leimaa Veli-Matti Puumalan (s. 1965) sävellystyötä. Hänen ratkaisunsa eivät ole alisteisia perinteelle tai kokeellisuudelle niiden itsensä vuoksi, vaan luotaavat musiikin mahdollisuuksia tuoreista, uutta luovista näkökulmista. Tyypillistä hänen musiikilleen on intensiivisten, energisten jaksojen törmääminen hiljaisiin, täysin eri aikakäsityksen piirissä oleviin maisemiin.
 
Puumalan nimi murtautui musiikkimaailman tietoisuuteen 1994 valmistuneen jousikvarteton myötä. Sen jälkeen ovat syntyneet mm. 1990-luvun Chains-tetralogia orkesterille/soitinyhtyeelle (Chant Chains, Chains of Camenae, Soira, Chainsprings), merkittävän kansallisen Teosto-palkinnon 2005 voittanut pianokonsertto Seeds of Time sekä Ensemble intercontemporainille ja Susanna Mälkille 2008 sävelletty Mure. Radiofonisia teoksia Puumalan tuotannossa edustaa vuoden 2001 Prix Italia -palkinnon voittanut Rajamailla.
 
Veli-Matti Puumala kävi Helsingin Sibelius-Akatemiassa perusteelliset sävellysopinnot Paavo Heinisen johdolla ja jatkoi mm. Franco Donatonin opissa Sienassa. Modernistiksi tunnustautuvan säveltäjän tuotannosta on sittemmin kuoriutunut myös modaalinen elementti. Hänen syntymäkuntansa Kaustinen isännöi vuosittain suurta kansanmusiikkifestivaalia, jonka kaikuja kuulee toisinaan myös Puumalan sävelkielessä.
Vokaalimusiikin säveltäjänä Puumala aloitti verrattain myöhään. Hänen ensimmäinen aikuisiällään kirjoittama lauluteos, Korkeat illat sopraanolle ja pianolle, valmistui vuonna 2000. Samaan aikaan oli vireillä jo Anna Liisa -ooppera, jota vasten Korkeiden iltojen kansanmusiikkialluusiot peilautuvat.
 
Viime vuosina Veli-Matti Puumalan sävellystuotantoa ovat laajentaneet Radion sinfoniaorkesterille kirjoitettu Rope (2012), Keski-Pohjanmaan kamariorkesterille syntynyt Rime (2013) sekä Tapiola Sinfoniettan tilaama Tear (2013). Puumala on toiminut Sibelius-Akatemian sävellyksen professorin virassa vuodesta 2005.
 
*   *   *
 
Taiteellisen johtajan tervehdys
 

Hahmotellessani tämän vuoden Kaustisen kamarimusiikkiviikon teemoja nousi vähitellen esiin kaksi toisiaan täydentävää painopistettä, joissa kohtaavat ehkä hieman yllättäenkin henkilökohtainen ja yleinen. Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia suunnitella maineikkaan kamarimusiikkiviikon ohjelma jo kolmena vuonna peräkkäin ja tämä vuosi on viimeiseni, joten on jäähyväisten aika. Ilman kamarimusiikkiviikkoa minusta tuskin olisi tullut säveltäjää. Viikolle valikoituneet teokset heijastavat osittain tätä luopumisen tunnelmaa ja valmistautumista tulevaan. Hyvästijättö entiselle ja uuden edessä oleminen ovat kuitenkin omia henkilökohtaisia tunnelmiani yleisempiä. Eurooppa ja Pohjoismaat sen osana ovat yhteiskunnallisessa ja poliittisessa murroksessa. Suuri määrä ihmisiä saapui rajoillemme joitakin vuosia sitten ja koko maapalloa koskeva ilmastonmuutos aiheuttaa tulevaisuudessa entisestään lisää levottomuutta ja liikehdintää, kun monet ihmiset joutuvat jättämään kotinsa ja etsimään parempia elinolosuhteita muualta. Surua, kaipausta, hyvästijättöjä, pakolaisuutta, muukalaisuutta ja epävarmuuden sävyttämää toiveikkuutta uuden edessä on edessä tulevaisuudessa ja se koskettaa meitä kaikkia.

Toiseksi viikon teemaksi nousi Brittein saarten musiikki. Viimeisenä kolmena vuotena ohjelmisto on painottunut suomalaisen musiikin rinnalla Euroopan suuriin ja perinteisiin musiikkimaihin, mm. Saksaan ja Ranskaan. Tällä kertaa halusin luoda silmäyksen toisaalle. Brittein saarten musiikkia kuullaankin lähes kaikissa konserteissa aina myöhäisrenessanssista aikamme eläviin säveltäjiin, Birtwistlestä Palseriin. Kuin sattumalta jäähyväisteema ja Iso-Britannia -teema myös yhdistyivät, sillä brittien ero EU:sta on ollut tapetilla koko syksyn ja kuka tietää millaisia käänteitä prosessissa vielä nähdään.

Brittein saarten musiikkia on ohjelmassa noin puolet. Olen pyrkinyt vuosieni aikana myös siihen, että aikamme musiikki ja kantaesitykset kietoutuisivat luonnolliseksi osaksi ohjelmakokonaisuutta yhdessä kantarepertuaarin teosten kanssa. Elävien säveltäjien teoksia ohjelmassa on tällä kertaa noin puolet, joista edelleen kotimaisia noin puolet. Ilokseni meillä on tälläkin kertaa tilausteoksen kantaesitys, josta vastaa Sami Klemola ja joka kuullaan Trio Tristeron konsertissa keskiviikkona. Myös torstain konsertissa kuullaan kantaesityksenä osa teoksesta, jota tanskalaissäveltäjä Christian Winther Christensen on säveltämässä Tuuli Lindebergille ja Petri Kumelalle. Mainittakoon myös, että Musiikkilukion illassa kuullaan jälleen useita kantaesityksiä. Tällä kertaa säveltäjä Lauri Supponen on ollut vetämässä työpajoja ja lopputuloksena on varmasti yllätyksellinen esitys perjantai-iltana.

Olen myös iloinen, että olemme jälleen saaneet viikollemme joukon upeita esiintyjiä. Baritonilegenda Jorma Hynninen esiintyy yhdessä nuoremman polven urkutaiteilija Petúr Sakarin kanssa sunnuntaina. Lisää vokaalimusiikkia kuullaan torstaina, kun Tuuli Lindeberg esiintyy yhdessä Petri Kumelan kanssa. Uusi pianotrio Trio Tristero yhdistää keskiviikon konsertissaan romantiikkaa ja nykymusiikkia. Uutuutena viikolla on tunnelmallinen ilta Pelimannitalossa tiistaina, jossa luodaan perinteeseen kaksi erilaista näkökulmaa: näemme viime vuosisadan alun Karjalaan sijoittuvan ja runollisen lapsuuden loppua kuvaavan lyhytelokuvan, jossa nuori morsian jättää jäähyväiset kodilleen ja valmistautuu siirtymään sulhasen kotiin. Elokuvan jälkeen kuulemme Emil Holmströmin esittämänä laajan Michael Finnissyn pianoteoksen, jossa kuullaan muistumia brittiläisistä kansansävelmistä.

Perjantaina Janne Nisosen johtamassa Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konsertissa kuullaan solistina huilisti Kaisa Kortelaista. Tässä konsertissa aiemmin mainittu brittiteema kulminoituu. Kuulemme kahden merkittävän brittiläisen jousiorkesteriteoksen rinnalla jousiorkesterisovituksen yhden aikamme merkittävimmän populaarikulttuurin suunnannäyttäjän, David Bowien teoksesta Heat, joka löytyy hänen toiseksi viimeiseltä Next Day -albumiltaan. Iso-Britanniasta on noussut suunnaton määrä merkittävää pop- ja rockmusiikkia. Koska sen merkitys myös oman musiikillisen omakuvani muodostumisessa on ollut ratkaisevan tärkeä, halusin viimeisessä suunnittelemassani konsertissa valottaa myös tätä puolta. Bowien kaksi viimeistä albumia ovat mestarillisia ja näiden albumien kappaleista juuri tuo Heat sopi mielestäni erinomaiseksi pariksi espanjalaisen José-María Sanchéz-Verdún pidättyville ja hitaasti liikkuville sointipylväille. Kuulemme Heatista uunituoreen ja sen soinnin rikkaudelle kunniaa tekevän jousiorkesterisovituksen, jonka tekijä pysyköön vielä toistaiseksi yllätyksenä. Mikä sopisikaan paremmin taitelijan credoksi - välineeseen ja genreen katsomatta – kuin tämä Bowien lausuma: ”On erittäin vaarallista taiteilijalle ryhtyä täyttämään toisten odotuksia. Jos oma tekeminen tuntuu turvalliselta, on väärällä alueella. Pitää aina mennä hiukan syvemmälle kuin missä tuntuu pärjäävän. Ylittää omat kykynsä. Kun jalat eivät ihan yletä pohjaan, voi syntyä jotakin innostavaa.”

Näiden sanojen myötä haluan toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi Kaustisen 41. kamarimusiikkiviikolle ja samalla kiittää, että sain olla tekemässä tätä viikkoa nämä neljä vuotta yhdessä kaikkien muiden kaustislaisten aktiivien kanssa!

Veli-Matti Puumala

16.1.2019

 
Kuva: Sanni Puumala